Tuesday, October 25, 2016

Future leaders-haku 2017

Noin vuosi sitten olin tilanteessa, jossa illalla selasin Instagramia ja huomasin Suomen partiolaisten julkaiseman mainoskuvan uudesta stipendiohjelmasta nimeltä Future leaders. Nyt mahdollisuus on auki innokkaille, syksyllä lukiossa opiskeleville, 2.8.1999-1.8.2001 syntyneille ja vähintään 7,5 keskiarvon omaaville nuorille. Ajattelin tänään kertoa hieman hakuprosessista ja fiiliksistä, jotka muistan vieläkin elävinä vajaan vuoden takaa. Haku ensi vuoden FL-ohjelmaan päättyy 18.11.2016, joten jos olet kiinnostunut lähtemään niin koita ihmeessä!

Ohjelmaa rahoittaa Yhdysvaltain Suomen suurlähetystö sekä CIMO - vaihto-oppilasjärjestö AFS on käytännön asioiden, kuten isäntäperheiden, matkojen varaamisen ja ohjelman organisoinnin takana. Ohjelman tavoitteena on edistää Amerikan ja Suomen välistä oppilasvaihtoa, tutustuttaa suomalaisia nuoria amerikkalaiseen elämäntapaan pintaa syvemmältä. Kuten vuonna 2016, myös seuraavan kesän teemana on "Aktiivinen kansalaisuus ja johtajuus, active citizenship and leadership.

Jos joku ei tiennyt, rakastan lentokoneita. Laitan siksi tämän tähän!
Hakuprosessin ensimmäisessä vaiheessa täytyi luoda itselleen tunnukset AFS:n nettisivuille, josta löytyi sähköinen lomake perustiedoista. Lomake koostuu pääosin lyhyehköistä kysymyksistä sinusta, perheestäsi, koulustasi sekä mielenkiinnon kohteistasi. Lomakkeen kanssa ei omaa persoonaa kovin pääse näyttämään, koska kysymykset ovat muotoa "Nimi?". Ensimmäisessä vaiheessa ratkaisevaksi tekijäksi muodostuu englanniksi kirjoitettu essee, jonka minä kirjoitin meille annetusta aiheesta johtajuus ja aktiivinen kansalaisuus. Tänä vuonna hakeville aihe on "How do I contribute to creating a better world?" ja sanamäärä on 50 sanaa enemmän, yhteensä 350 sanaa. Hakulomakeessa on vielä suuntaa antavia vinkkejä, liittyen siihen mistä esimerkiksi voi kertoa. Viime vuonna ensimmäiseen vaiheeseen oli noin 240 hakijaa.

Pian hakuajan päätyttyä sain puhelun ja sähköpostia, että minä olen yksi n. 40 hakijasta, jotka on valittu haastatteluun! Haastattelu tuli kohdalle äkkiä, ripeydestä hakuprosessin aikana täytyy olla AFS:lle erittäin kiitollinen - odottavan aika on pitkä! Minun haastatteluni järjestettiin Oulussa, Valveella kahvilassa. Jännitin hirveästi, googlailin kaikki mahdolliset haastatteluvinkit ja koulussa käskin kavereita kyselemään kysymyksiä, joita minulta saatettaisiin kysyä. Kun itse haastattelutilanne sitten tuli, oli ilmapiiri todella rento, ja vaikka jännityksestä johtuen puhuin melko kovalla temmolla, saivat mukavat haastattelijat ilmeisesti jotakin selvää! Kysymyksiä ehti reilun tunnin aikana sadella niin koulusta, tulevaisuudesta kuin ihan luonteestakin. Haastattelussa myös kyseltiin vuorovaikutuksesta oman perheen kanssa, sekä totta kai esimerkkitilanteita joista sitten pystyi kertomaan, kuinka itse toimisi. Muut kysymykset menevät, kun vastaa rehellisesti ja siten miten itestä tuntuu, mutta joku kysymys saattaa tulla, jossa vaaditaan yleistietoutta. Minulle annettiin tehtävä nimetä viisi valtiota ja niiden päämiehet, mutta jostain syystä muistin vähän kaikkea muuta. Taisin nimetä ainakin meidän presidentin, Yhdysvaltojen nykyisen ja ensimmäisen presidentin, muutaman ministerin, sekä pienen avustuksen jälkeen myös itänaapurimme presidentin, Putinin! Tuntui, että melko huonostihan se nyt meni kun en tuollaista peruskysymystä saanut hoidettua mutta jännityksessä menin aivan lukkoon! Ja pieni takkuilu ei kuitenkaan vienyt mahdollisuuksia, kun tässä sitä nyt ollaan.

Oiskohan parempaa kuvaa tähän - ehkä jos sais iloisen hämmästyksen?
Jonkun aikaa haastattelujen jälkeen olin psykologian tunnilla joulukuussa ja olimme juuri alkamassa katsomaan Inside out:ia. Puhelimen soidessa ja ohjelmakoordinaattorimme nimen näkyessä näytöllä ainoa joka mun päässä pyöri, oli että miksi ne soittais jos mää en oo päässy? Taisin vaan kavereille sanoa että apua ja juoksin vastaamaan puhelimeen. Eka kysymys oli että "Olihan niin että sää olit kasvisruokavaliolla mutta pystyt mahdollisesti joustamaan asiassa?", ja pari muuta kysymystä mun lomakkeeseen liittyen, jonka jälkeen sain tiedon että lähtisin Yhdysvaltoihin! Ohjelmakoordinaattorimme kertoi perusjuttuja, ja kuinka toimitaan tästä eteenpäin mutta en mää paljoa siitä puhelusta muista! Kävin tökkimässä kavereita ja kuiskaamaan jotain tyyliin "mää lähden Amerikkaan" ja sitten pompin käytävällä kuin hullu - olihan tolle reissulle pääseminen aivan uskomaton mahdollisuus! Soitin sillä tunnilla läpi äitin, iskän sekä mummun ja papan, ja tuntu etten pysy housuissani!

Puhelun jälkeen sain sähköpostitse ja kirjeitse vaikka mitä suostumuksia ja lappuja täytettäväksi, ja joululomalle tuli hommaksi kirjoittaa tulevalle isäntäperheelle kirje ja laittaa kuvia itsestään! Sen jälkeen olen vaihdellut lukuisia sähköposteja ja puheluita niin englanniksi kuin suomeksikin, ja raastava odotus sai alkaa! Ensin siitä, ketä suomalaisia ohjelmaan on valittu ja totta kai siitä, kenen nurkkiin sitä ollaan menoksi kuuden viikon ajaksi! Käytin hyväkseni Yhdysvaltojen AFS:n tietoja opiskelijoista isäntäperheitä varten jo alkuvuodesta, ja löysin silloin omat tietoni! (Löysin myös muutamien muiden myöhemmin tapaamieni stipendiaattien tiedot, mutten osannut muodostaa pelkästään noiden tietojen avulla pätevää kuvaa kenestäkään).

Nyt en voi muuta kuin katsoa kiitollisena viime kesän muistoja, joita muutkin ovat saaneet täältä blogista seurata, ja toivottaa kaikille hakijoille hirveästi onnea ensi kesän hakuprosessiin! Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli jollekkin hyötyä, vastailen myös mahdollisiin kysymyksiin mielelläni mikäli vain osaan! Sen voin sanoa, että tämä on uskomaton mahdollisuus kokea vaihto lyhyessä mittakaavassa, mikäli tuntuu että vuodeksi lähteminen pelottaa - mutta teille jotka olette kuin minä ja vuosivaihto olisi kiinnostunut mutta se ei syystä tai toisesta toiminut, kotiin lähteminen on uskomattoman haikeaa! Hakulinkki.

Monday, October 17, 2016

Mitä ikävöin Yhdysvalloista?

Tänään tuli taas ikävä amerikan maille, ja ajattelin että voisin kirjoittaa mitä ikävöin viime kesältä. Elämässäni on ehtinyt tapahtua paljon kotiin paluun jälkeen; kävin reissun Helsingissä (kiitos Ennille joka piti seuraa ja avusti tällaista landelaista ♥), aloitin autokoulun, kuulin lähteväni kouluporukan kanssa Skotlantiin marraskuun alussa ja kaiken lisäksi aloitimme vanhojentansseihin valmistautumisen! 

Tänään ikävä tuli valkoisesta neuletakista, joka tuoksui aivan huuhteluaineelle, jota isäntäperheessäni käytettiin. Oli myös tunne kovasta lattiasta, joka oli hauska kotiin palatessa, vaikka täytyy myöntää että pikkuhiljaa likainenkin, mutta pehmeä kokolattiamatto on ikävän aihe. Mulla on ikävä myös hellettä, vaikkei paikan päällä kaupungin kiertäminen yli kolmenkymmenen asteen helteessä ollut parasta...

Uskomaton ryhmä, joiden kanssa meillä on ja oli uskomaton suhde Amerikassa - jaettiinhan me yhdessä melko uniikki kokemus!

Amerikan vanhemmat ♥

Hostäiti ja sisko ♥

Cilligan ♥♥♥
Riffy ♥♥♥
Pesäpallopelit, väenpaljous jossa sai kävellä tunnistamatta yksiäkään kasvoja

New Yorkin keskuspuisto

Philadelphian taide

PANNUKAKUT !!! ♥

Ja brunssit, koska silloin sai pannukakkuja
Luray Caverns.. Upeat tippukiviluolat, joiden viileys tuntui tosi hyvältä helteessä!

Laamat joita syötettiin Safari parkissa
Kauniit kadut ja kaupunginosat
Uskomattomat rakennukset ja nähtävyydet
Itsenäisyyspäivänä pesisottelussa syömäni juustoranskalaiset ...
Pohdin tässä, pitäisikö minun jatkaa tämän blogin kirjoittamista yleisenä matkablogina - tai ehkä jopa myös kuulumisblogina? Olen nyt lähdössä Skotlantiiin pian ja päivittely reissusta ei mielestäni olisi mahdoton idea - helpointahan tietenkin olisi että kaikki löytyisivät samasta blogista! Mahdollisesti myös silloin tällöin postauksia myös englanniksi kirjoittamalla saisin Amerikan tuttuja pidettyä ajan tasalla (isommista tapahtumista, kuten ajokortin hankkimisesta, 18-vuotis synttäreistä tai vaikka niistä Wanhoista). Myös keväällä luvassa on reissuja, kesästäkään ei vielä osaa sanoa. Pitää jäädä mietiskelemään tätä!