Going home

Kaikki hyvä loppuuu aikanaan, niin päätty myös mun kesä upeiden ihmisten seurassa upeissa maisemissa, monta uutta kokemusta saaneena! Meidän kesä huipentu suomiporukan, isäntäperheiden sekä AFS-vapaaehtoisten yhteiseen kotiinpalujuhlaan! Luvassa oli ruokaa (musta tuntuu että joka kirjotuksessa on jotaki ruuasta..)  yhdessäoloa, uimista Pinjan perheen uima-altaassa ja syömiskilpailu! Tehtiin sellaset taulut, johon kaikki kirjoitti terveisiä ja yhteisiä muistoja, lentäviä lauseita unohtamatta! Nyt ootan vaan, että mennään syyslomalla Ikeaan niin saan ostaa jonkinlaisen kehyksen mun taululle!

ollaan muka joku tuhatjalkanen missiposeerauksilla!

Näitä selfieitä on ainakin kymmene muuta mut kaikki näytettii tässä aika hyvältä!

 9. elokuuta oli aika lähteä kotia kohti! Lennot oli pitkät, mutta tuntu lyhyemmältä ku sillon ku oltiin menossa USAan! Dullesin kentällä oli oma maanalainen jolla matkustajat pääsee omille porteilleen. Saatiin eka ruoka Islantiin menevällä lennolla, ja sitten vielä vähän välipalaa Helsinkiin mentäessä. Menomatkalla ruokahommissa oli ongelmia, eikä saatu mitään ihmeellisempiä juttuja, joten oli kiva että homma toimi kotiinpäin mennessä.

Helsingin kentällä porukka tuli eteläsuomalaisten lapsiensa luo, mutta mulla odotti sitten suunta takaisin kentälle matkatavaroiden kanssa. Pääsin onneksi helposti kentälle sisään ja sitten vaan kapseliin nukkumaan pariksi tunniksi, joten olin vähän virkeämpi ennen Ouluun lentämistä - vaikka kyllä siellä koneessa tuli nukuttua siltikin! Kyllä siinä Oulun kentällä itku tuli, kun mummu ja pappa sekä koko oma perhe oli vastassa. Aina on kiva päästä kotiin, ja väsymyksen ja tuttujen paikkojen ansiosta tuli tosi herkistynyt olo! Käytiin mummolassa kahvittelemassa, jonka jälkeen kotona vietettiin aikaa perheen kesken - ja matkalaukutkin purin ensimmäiselle illalle. Ja salmiakkia ja Fazerin suklaata oli pyynnöstä hankittu! Torstaina aikaerorasituksesta huolimatta kouluun, ja kyllä voin sanoa että nukutti!

Näin melkein puolentoista kuukauden jälkeen kotiutumisesta voin sanoa että on koko Amerikkaa ja etenki metroa on ikävä, ja sitä vapautta minkä sai kun niin paljon erilaisia nähtävyyksiä, tarinoita ja seikkailuja tarjolla aivan nurkan takana. Ton kuuden viikon aikana kasvoin paljon ihmisenä, sain uusia elinikäisiä ystäviä, jopa toisen perheen. Ja niin, eivät kaikki voi sanoa käyneensä Valkoisessa talossa tai Capitol Hillissä.  Ja kyllä tämmöinen tammikuun lapsikin voisi nykyään mielellään lähteä lämpöön. Ehkä jonain päivänä pääsen vielä kokemaan amerikkalaisen Halloweenin! Ja joulun. Tai vaikka koko vuoden. Nyt ei voi muuta sanoa kuin kiitos.

hauvoja ♥

Viikonloppuna juhlittiin Brianin siskon, Donnan luona Jeaneon synttäreitä vielä kertaalleen! Syötiin hyvää ruokaa (aivan liikaa, yllätykseksi) ja seurattiin kun kuusi koiraa veti rallia ensin pihalla ja sitten olohuoneessa. Sain myös uuden ystävän, Bobin! Bobilla oli vähn corgimaiset korvat, ja se saattaa olla yksi tekijä joka varasti mun sydämen! Kuvailin myös paljon Riffyä ja Cilligania, oman perheen koiria mun leikekirjaa varten! Yritin myös kuvata Riff Raffin kananjalka-asentoa, mutta sillä oli se vain puoleksi! 

Washington Nationals

Perjantai-iltana suunnattiin kohti Nationals park:ia, kattomaan hieman suurempaa pesisottelua ku missä olin isäntäperheen kanssa 4th of Julyn aikaan! Olin matkalla stadionille hyvissä ajoin, mutta metrossa sattui sellainen pieni hämminki että vieläkin mulle tuntemattomasta syystä metrovaunu, jossa olin, oli aivan myöhässä, ja oltiin kahden pysäkin välillä seisahduksissa ainakin puoli tuntia. Oltiin aiemmin sovittu, että tavataan tietyllä metrouloskäynnillä tiettyyn aikaan. No, aikarajat paukku ja laitoin meidän ohjaajalle viestiä että menkää vaan edeltä, etin teidät sitte ku pääsen sisälle. Pienistä kommunikaatiokatkoksista johtuen minä lähdin stadionille (koska en nähnyt kumpi ulkoskäynti on oikea, kun oli niin paljon porukkaa) vaikka muu porukka odotti vielä metrolla. Liikennettä ohjannut poliisikin yritti auttaa mua oikeaan suuntaan, mutten meinannut uskoa kun sehän oli pois päin stadionista! Jos vain olisin tiennyt, että mua ootettiin metrolla..!

Tässä muistona kuva, jonka laitoin Amandalle, jotta löydettäis mahollisesti toisemme..

Kuvitelkaa tämä määrä lähtemässä metroille!

 Kaiken kaikkiaan tuo Nationalsejen peli oli aivan uskomattoman mahtava, ja erilainen kokemus - ja niin, voittohan sitä tuli kotijoukkueelle! Jes! (Selfie ei ehkä onnistunut, mutta menköön nyt)

Newseum

Näin sitä vierähti puolitoista kuukautta, ennen kuin sain kerrottua loppumatkasta! Ajattelin, että parempi kirjoittaa ajatukset myöhässä kuin että ne jäisivät kokonaan kirjoittamatta! New Yorkin reissun jälkeen käytiin Old Bowie town grillessä (isäntäperheen lempparipaikka, tosi lähellä mun Amerikan kotia!) juhlistaassa Jeaneon synttäreitä illallisen merkeissä!

Torstaina, 4. päivä käytiin Newseum-nimisessä museossa, joka on yksi harvoja DC:n alueen museoita joissa on sisäänpääsymaksut. Visiittimme museoon oli suhteellisen lyhyt, ja olisi ollut hauskaa viettää siellä enemmänkin aikaa. Kierreltiin pääasiassa Nean ja Linetin kanssa ympäri museota! Hostisä varsinkin kehu FBI-näyttelyä, ja sinne suunnattiinkin ensimmäisenä!

Tietoa huumekaupasta netin syvimmissä syövereissä

Berliinin muuria

Museosta oli upeat näkymät!

WTC-iskuista

Museokierroksen jälkeen käveltiin yhelle kirjastolle puhumaan johtajuudesta!

Oli kyllä mukava päivä! Vaikka Linet tuli kotiin keskiviikkona, niin oli ihana nähä että se oli niin innoissaan ja mielellään lähössä mukaan - vaikka kirjastovierailu ei ehkä miltään lomailulta tuntunut!